Kaijojen tarina, toivepostaus 2

Käytiin pentuna ahkeraan ulkomailla ja tenerifellä käytäessä käytiin sitten eläintarha Loro Parquessa. Siellä pääsin ekaa kertaa ihastelemaan lintuja. Muistan myös ollessani tarhassa kinunneeni äitiltä sinikelta araa ja äiti sanoi että ei muuten varmaan tule tiedätkö mitä ne maksaa?! Pitkään haaveilin kaijasta ja mietin että sittenkun olen iso otan papukaijan.

Omilleni muutettua mietin pieniä lintuja ja päädyin kuitenkin vielä miettimään ja ajatus sitten unohtuikin jokskin aikaan kun oli koirat ja rottia ja akvaariota ym. Sitten yhtäkkiä se iski taas, ja aloin lukemaan linnuista tietoa papukaija foorumilta ja netistä. Luin eri lajeista ja käyttäytymisestä, katselin ihania vihellys videoita ja niitä ei niin ihania huuto videoita jotta saan mahd tarkan kuvan kaikestakäyttäytymisestä. Pitkään pohdin lajia ja hylkäsin pienemmät lajit kokonaan, vaihtoehtona oli se ara joka sai jäädä koska en pystyisi tarjoamaan tarpeeksi tilaa sen kokoiselle linnulle, ja sitten olikin jäljellä amatsoni, harmaapapukaija ja avoparikaija.

Pähkäilin ja luin ja pähkäilin ja luin soittelin papukaija ihmisille ketkä lajin omistaa ja kyselin tietoa. Amatsoni sai jäädä ns höyrypäisyyden takia koska eihän mulla ollu minkäänlaista kokemusta muutenkaan linnuista ellei lasketa pihan tinttejä! Jäi siis harmaa ja avo. Pohdinta jatkui ja jatkui ja päädyin harmaaseen sen vit*umaisuuden, älykkyyden ja kierouden takia, en tiiä mikä siinä viehättää kun yksi jääräpää koira oli jo kotona mutta jotenkin tää ei mukamas kaunis lintu vei sitten mun sydämmen.

Aloin kattelemaan ja lukemaan vain harmaista ja listaamaan mitä tälläisen linnun pitäminen vaatii ja mitä tarvii, tein laskuja paljonka maksaa mikäkin, millanen häkki, millaset lamput mitä maksaa mikäkin kuukausi ja vuositasolla. Lukemat eivät olleet kovin pahoja mutta sitten se itse kaija, kyllä yllätyin kun katselin niiden hintoja! Ja vielä olisi häkki hommattava ja nekin maksoi hoosiannaa!

Mietin miten sisustaisin kämpän ja mitä tulisi mihinkäkin kohtaan ja mistä saisin puut ym. Mietin myös taas listan kanssa + ja - vaihtoehtoja poikanen vai aikuinen, kasvatus tavasta olin jo varma, eli siis emojenkasvatti. Soittelin parille harmaata myyvälle ihmiselle ja jotenkin heidän kaijat eivät kolahtaneet. Soittelin myös kasvattajan kanssa ja sen kasvatus periaatteet eivät kolahtaneet, meinasin jo luovuttaa kunnes joku mies laittoi minulle viestiä papusta.

Soitin miehelle heti ja juteltiin useampi tunti puhelimessa, olin varma etten saa papua koska minulal ei ole kokemusta ja ensinmäisenähän se sen kysyi.. Kuitenkin juteltuamme hän sanoi että yllättävän paljon tiedät kysellä kaikkea vaikka kokemusta ei ole ja pieni valo näkyi taas tunnelin päässä. Sovittiin että soitellaan taas seuraavana päivänä että mietin yön yli.Arvatkaapa vaa tuliko nukuttua?? Soitin taas miehelle ja kyselin varovasti hintaa häkin kanssa ja ilman, papu oli kallis sen voin sanoa, kalliimpi mitä yleensä mutta mietin että mä olen valmis maksamaan kun papu kuullosti juuri sopivalta perheenjäseneltä meille!

Lyötiin "kaupat" lukkoon ja sovittiin haku, taas iskälle piti mennä vinkumaan että lähettäisiinkö hakemaan papukaija kotkasta ja vastaushan oli MIKÄ?! AI PAPUKAIJA!?! No koitin selittää ja selittää eikä iskä ymmärtäny oikein lintujen viehätystä mutta perillä kuitenkin taisi myös papuun ihastua ;D Nykyään kun ovat vaimonsa kanssa kylässä viheltävät kilpaa papun kanssa ja papu saa rapsuja<3

Kotona<3

Takas hakuun, minulle tuli ns kiire kun mies sanoikin että häkki maksaa nii ja niin paljon vaikka luulin että häkki tulee papun hintaan. No ei auttanu kun hankkia väliaikais häkki joka oli pieni, tiedän en tykkää itekkään että elukoita ahdetaan pieniin tiloihin MUTTA tässä painoi se että papu oli vapaana 24/7 joten se ei häkissä tulisi olemaan vaan häkin päällä/puussa/missä milloinkin. Matkalla papu oli aika hiljaa, välillä piti hentoa viheltely ääntä ja pulputusta, kotona päästin papun irti ja se kiipesi minun olalle ja siinä pörhisteli ja alkoi sukimaan itseään. Tuli aika mennä nukkumaan koska reissu venyi myöhään enkä olisi millään halunnut enkä malttanut. Aamulla ensinmäisenä papua katsomaan ja juttelemaan sille. Papu oli aika pelokas tai oikeastaan tosipelokas. Pelkäsi oikeastaan kaikkea, minäkun luulin että arkilähtisi sujumaan kun kerta olallakin oli mutta ei. Se pelkäsi minua ja kaikkea uutta ja liikkuvaa.

Ekoja päiviä uuessa kodissa

Kaikki toimenpiteet piti tehdä varovasti ja hitaasti ettei papu vaan säiky. Välillä papu innostui kuitenkin sohvan nojaa pitkin hivuttautumaan mun lähelle ja kiipesi olalle. Siinä sitten välillä sai rapsuttaa ja ukko paineli takas omalle paikalleen. Pikkuhiljaa alkoi ääniä tulla lisää ja lisää ja sanojakin kulemaan :) Olin ihmeissäni että miten on mahdollista. Koirat olivat tietenkin ihan sekaisin kun joku muu vihelteli kämpässä ;D Leevin kanssa meinasi olla ongelmaa kun olis nii halunnu papun syödä ja joutuikin olemaan sisällä valjaissa aika pitkään.

Elukat herättämässä<3

Papu sai olla ja tulla miten haluaa ja mentiin alusta asti sen ehdoilla kunnes tuli muutto, jouduin sen pyyhkeellä siirtämään matkahäkkiin ja siitä se ei tykännyt, luotto kärsi ja meni taas aikansa ennenkun sain sitä palan takasin. Onneks mulla ei ole mikään pakko saada siitä kesyä. Eli mentiin taas täysin papun ehdoilla ja saatin luottoa taas lisää ja lisää.

Muuton jälkeen katselin häkkejä koko ajan pitkin suomea mutta olivat todella kalliita mutta pakkohan se on se iso häkki ostaa joten päädyin katselemaan ulkomailta häkkejä ja löysinkin halvan paikan. Vähän pelotti siirtää iso summa rahaa ulkomaille mutta kerta muutkin olivat pakettinsa saaneet ni pakkoha se oli kokeilla :D Häkki tulikin muutaman viikon kuluttua ja olin todella tyytyväinen toimitukseen ja itsehäkkiin! Papu taas oli kauhuissaan tapansa mukaan että mikä hel*etin rotisko tänne nyt tuli. Muutama kuukausi meni ennenkun se uskaltautu koko häkkiä tutkimaan ja nyt se ei tulisi sieltä pihalle :D

Papu ekaa kertaa isossa häkissään

Vaikka papu on ollut aina vapaana olin päättänyt että mä opetan sen häkkiin mun poissa ollessa jos jotain sattuu. Harjoteltiin pikkuhiljaa häkin sulkemista ja heti avaamista ja nykyään papu on aina häkissä ovien takana kun meillä ei ketään ole.

Mietin myös alusta asti että papulle se kaveri on hommattava ja katselinkin vaihtoehtoja koko ajan ja olin ns jonotuslistalla eläinkaupasta tuotuun harmaaseen. n 6kk kyselin eikä sieltä kuulunut mitään ja sitten löysin roope, kultaposki amatsonin joka sitten tulikin meille kokeiluun ja lähtikin aika nopeaa.. siitä on juttua aikasemmin kirjotettu. Sitten vuodenvaihteessa 2012-2013 tuli viestiä kaupasta että nyt olisi mahd saada harmaa maaliskuussa jaminähän pompin ihan innostasoikeana. Maaliskuu läheni ja viestiä tulikin että ei saadakkaan lintua suomeen ja minä petyin hirveästi... No huhtikuussa sitten tuli taas viestiä että toukokuussa tulee taas yksi harmaa suomeen että vieläkö otat ja minähän pompin innoisani että kyllä! No tuli toukokuu ja lähettiin kaijaa hakemaan, nimi ei olut vielä varmaa mutta tiesin että tytön nimen haluan joka rimmaa edes jotenkin papun kanssa.

Haettiin kaija kyytiin ja kotia kohti, Matkalla se varmistui että peppihän sen nimeksi tulee. Peppi oli koko automatkan ihan hiljaa ja tuijotti vaan ihmeissään nappisilmillään<3 Pepillä oli oma väliaikainen häkki odottamassa täällä että saavat rauhassa tutustua ja papu pitää oman lukaalinsa :D Päästin pepin häkkiinsä ja ajattelin että se pelkää ja istu hiljaa nurkassa mutta päin vastoin, se alkoi heti leikkimään ja kiljumaan innoissaan leluille ja sen jälkeen syömään ja sitten nukuttikin koko illan/yön.

Eka kerta häkissä kotona

Aamulla heräsin kauheeseen kolisteluun ja paukkeeseen ja menin katsomaan onko joku hätänä, ei ollut peppi taas leikki raivokkaasti lelujen kanssa :D Papu kuunteli ihmeissään että mikä hitto se tuolla seinän takana meukkaa. Päivät meni totutellessa peppiä imuriin ja suihkupulloon ym kodin askareisiin ja sitten tuli aika päästää peppi irti, sehän ei tullut ekana päivänä häkistään ollenkaa ulos ja seuraavana päivänä uusi yritys ja sehä lähti kun ohjus, ei osannut laskeutua vaan törmäili joka paikkaan ja roikku missä sattuu ja mä katoin sormet suussa että apuaaaa. Pikkuhiljaa alko mennäkkin ihan hyvin ja tuli aika mennä takas häkkiin, sain sen ihme ja kumma ruualla houkuteltua illalla häkkiin.

Siitä lähtien aukeskin joka aamu/päivä häkin ovet ja peppi viiletti pitki kämppää ja papu katto ihmeissään. Välillä noi tutustu toisiinsa ja sekin meni yllättävän hyvin, papu tuli itse oikein kattomaan lähemmäs jos peppi tuli hollille. Sitten aikansa kun tutustuivat siirsin pepin papunhäkkiin toiselle puolelle. Yöt meni hyvin ja sama meno jatku, papusta ja pepistä tuli päivä päivältä enemmän kavereita ja mä olin niin iloinen! Papun käytös muuttui täysin pelkurista rohkeaksi puluksi<3

On noi kaijat kun yö ja päivä siltikin. Peppi on todella kateellinen kaikesta mitä papu saa tai mitä sillä on ja sille kelpaa yleensä vain papun tavarat :D Välillä nuo kinasteleekin leluista ja ruuistaan ja nokat kolisee ja mä katon sormet taas suussa et apua :D Nyt on tottunu noiden sillontällön kinasteluun kun papu osaa kyllä antaa takasin ja sit peppi menee jonnekki mököttää ja unohtaa kinan heti ja alkaa leikkimään.

Peppi on tosi utelias ja kaikkee pitää kokeilla ja tulla kattomaan. Vielä ei anna koskea muuta kun välillä varpaisiin. Eipä mulla ole kiire, raahaan tuota liikutettavaa ständiä pitki kämppää ja se tulee välillä viereen kattoo mitä touhuan ja sit taas papun kanssa kinastelemaan. Pepille on opetettu pari temppua ja targent tikku mitä se seuraa haluttuun paikkaan. Välillä se kyllä pelleilee ja ei tule joten ei auta kun yrittää hetken päästä uusiks.

Olis taas niin paljon kirjotettavaa mutta ei vaan jaksa enää näpyttää eikä kukaan varmaa jaksa lukeakkaan :DD lisää löytyy vanhoissa julkaisuissa :)

Koirien tarina, toivepostaus

Alotetaan ticosta kun se ensinmäisenä eläimenä minulle tuli. Pitkään siis pohdin eri rotuja ja 3 rutua sitten löytykin josta piti valita, Chihu, toy villakoira ja kiinanharjakoira. Aikani selailin nettiä ja kävin ahkerasti töissä jotta koira pankki täyttyisi. Äitini oli samaan aikaan etsimässä koiraa itselleen ja löydettiin yhdessä eräs nainen jolla oli pennut. Maksettiin varausmaksu ja ooteltiin jotta pennut olisivat luovutusikäisiä. Kaikki tavarat ostamaan ja läräämään ihania pantoja ja hihnoja<3

Aikaa kuluis ja nainen keksi mitä omituisempia syitä miksei pennuista saa kuvia ja summasummarum selvisikin että oli huijari. No molemmat olimme tosi pettyneitä ja vihasia ja surullisia kun ei hauvoja saatukkaan kotia. Yksi päivä äiti soitti että oli varannu valkoisen chihu pennun ja sanoi että naisella olisi vielä yksipentu, beige tummanaamio poika joka on kaikkien kingi aitauksessa ja minähän tuon halusin. Soittelin naisen kanssa ja sovittiin että koira tulisi minulle, oli kauheaa odottaa hakua kun piti vielä ulkomailla ennen koiran hakua käydä, ei oikein malttanu lomailla kun tiesi etä koti suomeen kun päästää lähetään koiraa hakemaan.

Kotona kun oltiin alotin iskältä vinkumaan joko nyt lähetää joko nyt lähetään ja sitten sovittiin päivä joka lyötiin lukkoon. Pentu boxi mukaan (meillä oli marsun kuljetus boksi hehe ) tuttuja hajuja kotoa, herkkuja, panta, hihna ym tarpeelliset. Lähdettiin ajamaan kohti helsinkiä! Perillä meinattiin eksyä yllättäen kun olen todella hyvä (lue:huono) kartturi mutta löydettiin kuitenkin perille. Astuttiin omakotitalon ovesta ja meitä vastassa oli kymmeniä koiria pienissä häkeissä ja naisen lapsi kertoi vahingossa mitä kaikkea talossa oli tapahtunut. Vähän mietitytti mutta ticon nähdessäni mun sydän suli ja ensinmäinen lause oli "onko se noin pieni!!" Ticohan nukkui muiden pentujen päällä ja oli ekana kattomassa ketä oli vastassa.

 Nostin ticon syliin ja tarkastelin päällipuoleisesti onko koira ok. Maksoin rahat vaihettiin pari sanaa ja lähdettiin kotia. Matka meni hyvin, tico pojotti ihmeissään koko matkan. Ekana kun päästiin kotia tico juos sanomalehdelle ja teki hiiirmuset pissit ja sen jälkeen venytteli ja lähti tutkimaan kämppää. Päivät meni hyvin ja ruvettiin pihalla käymään aina vaan pitemmällä ja eräänä päivänä tulikin eka koirakaveri vastaan. Tico nosti hirveän metelin ja olin ihan äimänkäkenä mistä se johtu toinen oli ihan paniikissa, haukku, vinku ja koitti käydä koiran päälle. Koitin soittaa kasvattajalle jolla YLLÄRI oli puhelin kiinni. No sama jatkui toisella kerralla ja seuraavalla ja kaikkeni koitin tehdä ja lukea netistä mutta mitään ei löytynyt. Vaikka ticolla oli koirakavereita oli niidenki eka vastaanotto samanlainen. Ja vielä 6 vuotta myöhemmin sama meno jatkuu täällä. Ticolla "todettiin" pelkoagressio" n 3 vuotiaana.

Muuten tico oli todella utelias ja oli mulla jokapaikassa mukana. Tico oli myös todella leikkisä ja kuskasi koko ajan kaiken maailman lelut mun eteen<3

Jossain vaiheessa Aloin sitten miettimään ticolle kaveria ja tarkoitus oli ottaa toinen chihu, no kas kummaa keltaistapörssiä selaillessa löysin leevin ilmoituksen ja sydämmeni suli taas! voiko suloisempaa olla olemassa? Soiteltiin omistajan kanssa ja varasin pennun itelle ja sovittiin taas päivä lukkoon. Sovittuna päivänä lähdettiinkin ajamaan kohti oulua. Noh vaskikellon? kohdalla navi meni jumiin ja kusessa oltiin, onneks mulla oli mummon läppäri lainassa ja autossa mukana joten eniron sivuille osoitetta syöttämään.

Löydettiin perille, ihme. Puolet matkasta oli pikkuteitä jotka oli ihan jäässä ja pelotti istua jo kyydissäkin. Perillä odotti pieni punainen omakotitalo heppoineen pihalla. Astuttiin sisään ja omistaja tuli eteiseen ja siinä sit pojotettiin, näytti emän ja isän ja sitten vikana toi pennun eteiseen.Pentu  meni maata
pitkin ja pissasi alleen kun koitin sitä lähestyä, oli todella pelokas. Nostin koiran syliin ja sain pissat taas päälle. Pennun nimeksi piti tulla rocky koska ticon pentu nimi oli rambo hehe. Nostin pennun uudestaan syliin ja mentiin autoon. Vähän matkaa ajettiin ja pentu rupesi oksentamaan vaikka omistaja vannotti ettei le syöttänyt sitä. Siinä sit kirosin et voi vi*un laattaleevi ja niin löyty koiralle uusi nimi :D

Kotona laskin kopan eteiseen ja päästin ticon haistelemaan ja ticon tuntien se nosti metelin, siirsin kopan pentuaitaukseen ja päästin leevin pois, tico pääs en tiedä miten mutta se on ovela ja ketterä aitaukseen ja tunkikin leevin koppaan ja mietin et voi nyt **** no sithän ne molemmat tuli ulos ja tico öris vähä aikaa ja kierti leeviä ja sain nostettua ticon pois. Aikasa ne totutteli ja sit päästin leevin pois ja se juos suoraan petilleen ja siinä ne kahestaa palloili<3

Leevi totuttautui arkeen ja aloin huomaamaan miten pelokas se on, ainakun vieras tuli se juos sängyn alle eikä sitä näkynyt koko aikana. Miehiä varsinkin kun nosti metakan kun sellainen sattu kylään tulemaan. Leeviä sai siedätettyä vähän vieraisiin ja nykyään käykin jo haistamassa kaikkia uusia tulokkaita mutta miehiä se ei oikein vieläkään siedä. Leevi pelkäsi myös pihalle menemistä jota tänä päivänä ei kyllä uskoisi :D se piti kantaa rappuset alas ja ylös ja pihaan ym.

Kyllä noiden koirien kanssa ollaan seikakiltu vaikka missä. Ne on mukana yleensä aina. Mökillä käydään kesäisin ja automatkoilla. Leevi tosin oksentaa aina autossa mutta nyt on alkanut helpottaa. Mummola reissut on koirien mielestä parhaita kun mummo syöttää ja pääsee vapaana juoksemaan isoa pihaa<3

Leevi on myös kova saunomaan ollut aina joten ainakun saunan laittaa päälle leevi odottaa jo ovella että joko mennään :D Ticokin välillä innostuu tulemaan saunaan mutta harvoin. Kirjoitinkin blogin alkuvaiheessa koirien luonteesta mutta kerrotaampa vielä.

Tico on maailman jääräpäisin koira, sillä on TODELLA omituisia paikkoja nukkua. Jos se saisi valita se olisi kaapissa koko päivän lukuun ottamatta lenkkejä. Tälläkin hetkellä nukkuu tuossa vieressä lelukopassa vaikka peti on vieressä??? Se on oikea prinssi ja sitä pitäisi palvella, sitä ei kiinnosta temppujen teko vaan pitäisi saada heti ne herkut ja jos niitä ei tule se painelee takas piiloonsa. Tico on myös hirveä leikkimään ja päivittäin saakin tuon leluja siivoilla pitkin kämppää. Tico on tosi sosiaalinen, paitsi niille koirille ja lapsille. Se olisi lähössä jokaisen lässyttäjän mukaan ja kotona kuskaa kaikille leluja ja istuu sylissä.

Tico on myös aika laiska, sitä ei kiinnosta oikein pihalla olla, kesäsin se kävelee vähän paremmin. Talvella se heittää ittensä kylelleen kun ei jaksa enää kävellä ja sit sen saatki ottaa syliin. Sitten siihen pentuvaiheeseen takas, ticolla kuten monilla pienillä koirilla oli merkkaus intoa, sen sain sisäsiistiksi vasta reilu 3 vuotiaana. Se kusi kaiken mihin voi vaan kusta ja mulla meinas palaa käpy, ja tottakai leevi otti siitä mallia ja molemmat sitten kusi koko kämpän aina... Tää alko helpottuu vasta säännöllisillä ruoka/vesi ajoilla ja käytin koiria 2h välein pihalla. Joo kyllä oli hirveä homma, tuntu että kello soi koko ajan ja muuta en teekkää ku käytän koiria. Nykyään ei ole mitään ongelmaa vaan koirat ovat htä pissinsä j kakkansa oppinut vessaan tekemään

.

Leevillä oli myös pentuna TOSI paha eroahistus, se jäi huutamaan tupakalla käydessäkin sisälle vaikka nki että olen kuistilla, se tuhos kaiken höyrypäissään. Oli mukava koulusta tulla kotiin ja miettiä matkalla mitä ne on vetäny siellä ja oven avattua näkikin osan tuhoista, lattiat, listat, ovet, huonekalut, tapetit, seinät, saunan jakkara ja lauteet ja kaikki mihin hampaat pysty oli riekaleina. Kyllä pikkukoiratkin osaa! Kaikista mieluisin tuho oli vessapaperit, ne oli aina pitkin kämppää ja se löyti ne vaikka mihinkä mukamas piilotit :D

Monesti on myös hengenlähtö ollut koirilla lähellä, leevikun söi kaiken mitä löyti. mm paketin särkylääkkeitä, 2 rasiaa liköörisuklaata, muutamat purkkapussit, pihalta ties mitä, kananluita, muovipussin paloja, foliota, ja tätä listaa vois jatkaa loputtomiin. En halua edes miettiä kuinka monesti istuttiin ell päivystyksessä :D
Leevi siis repi roskikset vaikka n kuinka köytit kiinni se puri narut poikki ja raapi ovia niin kauan kun ne aukes.

Tän sain kitkettyä pois herkuilla (onneks leevi on ahne) joka kertakun menin tupakalle heitin kaiken maailman aktivointilelut ja herkkuja paloin ovelta pitki kämppää ja palasin heti kun se oli syönyt kaiken ja annoin lisää herkkuja tullessani. Sitä toisteltiin useampi kk ja nykyään leevi jää hyvillä mielin kotia odottamaan :)

Leevillä on myös omituisia tapoja, se nukkuu mitä ihmeellisimmissä asennoissa ja paikoissa. Ja kuorsaa ja KOVAA! Leevi on temppukoira ja tykkää opetella uusia temppuja mutta kiihtyy 0-100 sekunnissa joten välillä joutuu vähän hyssyttelemään sitä.

Tänäpäivänä aamu alkaa sillä kun heräät joko lintujen viheltelyyn tai leevin vinkumiseen koiraportin takana ja kun nostat päätä molemmat koirat istuvat ja oottavat että noustaan ylös. Siitä lähetään suoraan sitten pihalle ja aamupalalle sen jälkeen. Sen jälkeen riehutaan ticon kanssa ja käydään päikkäreille.

Leevi on myös ns varjo, se on JOKA paikassa mukana ja aina jaloissa ihan sama mitä teet se auttaa :D Kyllä noista on ollut niin paljon harmia ja huolta ja hermojen kiristystä mutta mistään hinnasta en noista vatipäistä luopuisi<3

Sitten random kuvia, tarinaa olisi voinut jatkaa mutta tulisi niin pitkä stoori ettei sitä jaksa luke kukaan eli tässä enimmät tiedot :) Harmikseni suurin osa ticon ja leevin pentukuvista hävisi koneen mukana mutta onneksi osan sai pelastettua :)

Koirakaveri netta

                         

Ei ne oikeasti syöny koko kakkua :D

                           

Poikien pallien poiston jälkeen :)