Life is life: Koirien tarina, toivepostaus

Alotetaan ticosta kun se ensinmäisenä eläimenä minulle tuli. Pitkään siis pohdin eri rotuja ja 3 rutua sitten löytykin josta piti valita, Chihu, toy villakoira ja kiinanharjakoira. Aikani selailin nettiä ja kävin ahkerasti töissä jotta koira pankki täyttyisi. Äitini oli samaan aikaan etsimässä koiraa itselleen ja löydettiin yhdessä eräs nainen jolla oli pennut. Maksettiin varausmaksu ja ooteltiin jotta pennut olisivat luovutusikäisiä. Kaikki tavarat ostamaan ja läräämään ihania pantoja ja hihnoja<3

Aikaa kuluis ja nainen keksi mitä omituisempia syitä miksei pennuista saa kuvia ja summasummarum selvisikin että oli huijari. No molemmat olimme tosi pettyneitä ja vihasia ja surullisia kun ei hauvoja saatukkaan kotia. Yksi päivä äiti soitti että oli varannu valkoisen chihu pennun ja sanoi että naisella olisi vielä yksipentu, beige tummanaamio poika joka on kaikkien kingi aitauksessa ja minähän tuon halusin. Soittelin naisen kanssa ja sovittiin että koira tulisi minulle, oli kauheaa odottaa hakua kun piti vielä ulkomailla ennen koiran hakua käydä, ei oikein malttanu lomailla kun tiesi etä koti suomeen kun päästää lähetään koiraa hakemaan.

Kotona kun oltiin alotin iskältä vinkumaan joko nyt lähetää joko nyt lähetään ja sitten sovittiin päivä joka lyötiin lukkoon. Pentu boxi mukaan (meillä oli marsun kuljetus boksi hehe ) tuttuja hajuja kotoa, herkkuja, panta, hihna ym tarpeelliset. Lähdettiin ajamaan kohti helsinkiä! Perillä meinattiin eksyä yllättäen kun olen todella hyvä (lue:huono) kartturi mutta löydettiin kuitenkin perille. Astuttiin omakotitalon ovesta ja meitä vastassa oli kymmeniä koiria pienissä häkeissä ja naisen lapsi kertoi vahingossa mitä kaikkea talossa oli tapahtunut. Vähän mietitytti mutta ticon nähdessäni mun sydän suli ja ensinmäinen lause oli "onko se noin pieni!!" Ticohan nukkui muiden pentujen päällä ja oli ekana kattomassa ketä oli vastassa.

Nostin ticon syliin ja tarkastelin päällipuoleisesti onko koira ok. Maksoin rahat vaihettiin pari sanaa ja lähdettiin kotia. Matka meni hyvin, tico pojotti ihmeissään koko matkan. Ekana kun päästiin kotia tico juos sanomalehdelle ja teki hiiirmuset pissit ja sen jälkeen venytteli ja lähti tutkimaan kämppää. Päivät meni hyvin ja ruvettiin pihalla käymään aina vaan pitemmällä ja eräänä päivänä tulikin eka koirakaveri vastaan. Tico nosti hirveän metelin ja olin ihan äimänkäkenä mistä se johtu toinen oli ihan paniikissa, haukku, vinku ja koitti käydä koiran päälle. Koitin soittaa kasvattajalle jolla YLLÄRI oli puhelin kiinni. No sama jatkui toisella kerralla ja seuraavalla ja kaikkeni koitin tehdä ja lukea netistä mutta mitään ei löytynyt. Vaikka ticolla oli koirakavereita oli niidenki eka vastaanotto samanlainen. Ja vielä 6 vuotta myöhemmin sama meno jatkuu täällä. Ticolla "todettiin" pelkoagressio" n 3 vuotiaana.

Muuten tico oli todella utelias ja oli mulla jokapaikassa mukana. Tico oli myös todella leikkisä ja kuskasi koko ajan kaiken maailman lelut mun eteen<3

Jossain vaiheessa Aloin sitten miettimään ticolle kaveria ja tarkoitus oli ottaa toinen chihu, no kas kummaa keltaistapörssiä selaillessa löysin leevin ilmoituksen ja sydämmeni suli taas! voiko suloisempaa olla olemassa? Soiteltiin omistajan kanssa ja varasin pennun itelle ja sovittiin taas päivä lukkoon. Sovittuna päivänä lähdettiinkin ajamaan kohti oulua. Noh vaskikellon? kohdalla navi meni jumiin ja kusessa oltiin, onneks mulla oli mummon läppäri lainassa ja autossa mukana joten eniron sivuille osoitetta syöttämään.

Löydettiin perille, ihme. Puolet matkasta oli pikkuteitä jotka oli ihan jäässä ja pelotti istua jo kyydissäkin. Perillä odotti pieni punainen omakotitalo heppoineen pihalla. Astuttiin sisään ja omistaja tuli eteiseen ja siinä sit pojotettiin, näytti emän ja isän ja sitten vikana toi pennun eteiseen.Pentu meni maata
pitkin ja pissasi alleen kun koitin sitä lähestyä, oli todella pelokas. Nostin koiran syliin ja sain pissat taas päälle. Pennun nimeksi piti tulla rocky koska ticon pentu nimi oli rambo hehe. Nostin pennun uudestaan syliin ja mentiin autoon. Vähän matkaa ajettiin ja pentu rupesi oksentamaan vaikka omistaja vannotti ettei le syöttänyt sitä. Siinä sit kirosin et voi vi*un laattaleevi ja niin löyty koiralle uusi nimi :D

Kotona laskin kopan eteiseen ja päästin ticon haistelemaan ja ticon tuntien se nosti metelin, siirsin kopan pentuaitaukseen ja päästin leevin pois, tico pääs en tiedä miten mutta se on ovela ja ketterä aitaukseen ja tunkikin leevin koppaan ja mietin et voi nyt **** no sithän ne molemmat tuli ulos ja tico öris vähä aikaa ja kierti leeviä ja sain nostettua ticon pois. Aikasa ne totutteli ja sit päästin leevin pois ja se juos suoraan petilleen ja siinä ne kahestaa palloili<3

Leevi totuttautui arkeen ja aloin huomaamaan miten pelokas se on, ainakun vieras tuli se juos sängyn alle eikä sitä näkynyt koko aikana. Miehiä varsinkin kun nosti metakan kun sellainen sattu kylään tulemaan. Leeviä sai siedätettyä vähän vieraisiin ja nykyään käykin jo haistamassa kaikkia uusia tulokkaita mutta miehiä se ei oikein vieläkään siedä. Leevi pelkäsi myös pihalle menemistä jota tänä päivänä ei kyllä uskoisi :D se piti kantaa rappuset alas ja ylös ja pihaan ym.

Kyllä noiden koirien kanssa ollaan seikakiltu vaikka missä. Ne on mukana yleensä aina. Mökillä käydään kesäisin ja automatkoilla. Leevi tosin oksentaa aina autossa mutta nyt on alkanut helpottaa. Mummola reissut on koirien mielestä parhaita kun mummo syöttää ja pääsee vapaana juoksemaan isoa pihaa<3

Leevi on myös kova saunomaan ollut aina joten ainakun saunan laittaa päälle leevi odottaa jo ovella että joko mennään :D Ticokin välillä innostuu tulemaan saunaan mutta harvoin. Kirjoitinkin blogin alkuvaiheessa koirien luonteesta mutta kerrotaampa vielä.

Tico on maailman jääräpäisin koira, sillä on TODELLA omituisia paikkoja nukkua. Jos se saisi valita se olisi kaapissa koko päivän lukuun ottamatta lenkkejä. Tälläkin hetkellä nukkuu tuossa vieressä lelukopassa vaikka peti on vieressä??? Se on oikea prinssi ja sitä pitäisi palvella, sitä ei kiinnosta temppujen teko vaan pitäisi saada heti ne herkut ja jos niitä ei tule se painelee takas piiloonsa. Tico on myös hirveä leikkimään ja päivittäin saakin tuon leluja siivoilla pitkin kämppää. Tico on tosi sosiaalinen, paitsi niille koirille ja lapsille. Se olisi lähössä jokaisen lässyttäjän mukaan ja kotona kuskaa kaikille leluja ja istuu sylissä.

Tico on myös aika laiska, sitä ei kiinnosta oikein pihalla olla, kesäsin se kävelee vähän paremmin. Talvella se heittää ittensä kylelleen kun ei jaksa enää kävellä ja sit sen saatki ottaa syliin. Sitten siihen pentuvaiheeseen takas, ticolla kuten monilla pienillä koirilla oli merkkaus intoa, sen sain sisäsiistiksi vasta reilu 3 vuotiaana. Se kusi kaiken mihin voi vaan kusta ja mulla meinas palaa käpy, ja tottakai leevi otti siitä mallia ja molemmat sitten kusi koko kämpän aina... Tää alko helpottuu vasta säännöllisillä ruoka/vesi ajoilla ja käytin koiria 2h välein pihalla. Joo kyllä oli hirveä homma, tuntu että kello soi koko ajan ja muuta en teekkää ku käytän koiria. Nykyään ei ole mitään ongelmaa vaan koirat ovat htä pissinsä j kakkansa oppinut vessaan tekemään

Leevillä oli myös pentuna TOSI paha eroahistus, se jäi huutamaan tupakalla käydessäkin sisälle vaikka nki että olen kuistilla, se tuhos kaiken höyrypäissään. Oli mukava koulusta tulla kotiin ja miettiä matkalla mitä ne on vetäny siellä ja oven avattua näkikin osan tuhoista, lattiat, listat, ovet, huonekalut, tapetit, seinät, saunan jakkara ja lauteet ja kaikki mihin hampaat pysty oli riekaleina. Kyllä pikkukoiratkin osaa! Kaikista mieluisin tuho oli vessapaperit, ne oli aina pitkin kämppää ja se löyti ne vaikka mihinkä mukamas piilotit :D

Monesti on myös hengenlähtö ollut koirilla lähellä, leevikun söi kaiken mitä löyti. mm paketin särkylääkkeitä, 2 rasiaa liköörisuklaata, muutamat purkkapussit, pihalta ties mitä, kananluita, muovipussin paloja, foliota, ja tätä listaa vois jatkaa loputtomiin. En halua edes miettiä kuinka monesti istuttiin ell päivystyksessä :D
Leevi siis repi roskikset vaikka n kuinka köytit kiinni se puri narut poikki ja raapi ovia niin kauan kun ne aukes.

Tän sain kitkettyä pois herkuilla (onneks leevi on ahne) joka kertakun menin tupakalle heitin kaiken maailman aktivointilelut ja herkkuja paloin ovelta pitki kämppää ja palasin heti kun se oli syönyt kaiken ja annoin lisää herkkuja tullessani. Sitä toisteltiin useampi kk ja nykyään leevi jää hyvillä mielin kotia odottamaan :)

Leevillä on myös omituisia tapoja, se nukkuu mitä ihmeellisimmissä asennoissa ja paikoissa. Ja kuorsaa ja KOVAA! Leevi on temppukoira ja tykkää opetella uusia temppuja mutta kiihtyy 0-100 sekunnissa joten välillä joutuu vähän hyssyttelemään sitä.

Tänäpäivänä aamu alkaa sillä kun heräät joko lintujen viheltelyyn tai leevin vinkumiseen koiraportin takana ja kun nostat päätä molemmat koirat istuvat ja oottavat että noustaan ylös. Siitä lähetään suoraan sitten pihalle ja aamupalalle sen jälkeen. Sen jälkeen riehutaan ticon kanssa ja käydään päikkäreille.

Leevi on myös ns varjo, se on JOKA paikassa mukana ja aina jaloissa ihan sama mitä teet se auttaa :D Kyllä noista on ollut niin paljon harmia ja huolta ja hermojen kiristystä mutta mistään hinnasta en noista vatipäistä luopuisi<3

Sitten random kuvia, tarinaa olisi voinut jatkaa mutta tulisi niin pitkä stoori ettei sitä jaksa luke kukaan eli tässä enimmät tiedot :) Harmikseni suurin osa ticon ja leevin pentukuvista hävisi koneen mukana mutta onneksi osan sai pelastettua :)